HÄPEÄ JA PARISUHDE

Kun katson taakse elettyä aikuiselämääni, havahdun siihen, että kaikki vaikeuteni sitoutua ja juurtua parisuhteeseen johtavat samaan juurisyyhyn: HÄPEÄÄN.

(Nyt olen elänyt reilut neljä vuotta parisuhteessa ja suurelta osin nimenomaan sitoutuminen intiimiin suhteeseen on mahdollistanut ja syventänyt häpeän kerrosten kohtaamista vähän kerrallaan.)

Arviolta 15 vuoden ajan aikuiselämästäni välttelin todellista läheisyyttä ihmissuhteissani. Tämä välttely oli rakennettu taitavasti osaksi tietoista identiteettiäni: kerroin itselleni olevani seikkailija, oman polkuni kulkija, seksuaalisesti vaihtelunhaluinen, viriili mies. Koin jopa olevani noita kaikkia parisuhteensa äärellä nysvääviä ahtaisiin kaavoihinsa kangistuneita läheisriippuvaisia ihmisiä olennaisesti parempi, rohkea ja vapautta rakastava mies!

…ja tällä rakennetulla identiteetillä sain välteltyä pitkään kaikkein kipeimpien sisäistettyjen uskomusten kohtaamista.

Kuten tällaisia:

…Minä en oikeasti ehkä ole rakkauden arvoinen.

…Olen jotenkin perustavasti riittämätön ja ei-haluttava ihmisenä.

…Jos antaudun läheisyydelle, minut torjutaan ja hylätään.

…Minun läheisyyden ja rakkauden tarpeissani on jotain vikaa, ja minun tulisi kuolettaa ne ja yrittää vain pärjätä yksin.

…Rakkauden ja emotionaalisen läheisyyden sekä seksuaalisen nautinnon ja vapauden tarpeet eivät voi tyydyttyä samassa ihmissuhteessa.

…Minulla ole lupa pyytää tukea ja apua omien tarpeideni täyttämiseen.

Kun pidin romanttis-seksuaalisissa suhteeni (ja osittain ystävyyssuhteenikin) riittävän pinnallisina, minun ei tarvinnut kohdata noita uskomuksia pitkään aikaan. Sain pitää yllä myönteistä kuvaa itsestäni, vaikkakin varjopuolena jouduin kehittämään erilaisia addiktioita pitääkseni näitä uskomuksia erilläni tietoisuudestani. Minun oli lopetettava suhteeni lyhyeen, koska lisääntynyt intiimiys, joka luonnostaan parisuhteessa tapahtuu, herätti minussa vahvaa pelkoa, pahimmillaan jopa kauhua, itseni paljastumiseen liittyen. Samalla kuitenkin kaipasin syvästi läheisyyttä, validaatiota ja nähdyksi tulemista, joten minun piti pysyä aktiivisena deittirintamalla. Tästä muodostuikin keskeinen addiktioni: pyrin jatkuvasti hakemaan uutta seuraa sen sijaan että olisin rakentanut pysyvyyttä olemassaolevaan suhteeseeni. Nuorempana olin jopa toistuvasti uskoton parisuhteissani, sillä se auttoi minua välttämään liikaa intiimiyttä kumppanini kanssa. En ilmaissut tarpeitani kumppanilleni, ja kompensoivasti pyrin täyttämään niitä salassa muiden kanssa.

Toisin sanoen hyödynsin ihmissuhteissani yhtä neljästä HÄPEÄLTÄ SUOJAUTUMISEN STRATEGIASTA, eli VÄLTTÄMISTÄ. (Muita strategioita ovat vetäytyminen, hyökkäys itseä vastaan ja hyökkäys toisia vastaan). Välttäminen toimii strategiana siten, että pyritään peittämään häpeään liittyviä avuttomuuden, huonouden ja heikkouden kokemuksia.

Välttäminen voi ilmentyä esim. HYBRISTISENÄ YLPEYTENÄ, jolloin kaikki heikkous, huonommuus ja haavoittuvuus heijastetaan toisiin ja suojaudutaan ylimielisyyden verhon taakse. Tämä ilmiö on lähellä myös sitä, mitä kutsutaan narsismiksi.

Tai voimme välttää häpeää kehittämällä ADDIKTIOITA, joilla onnistumme turruttamaan vaikeat tunteemme hetkeksi ja pääsemme kokemaan lyhytkestoista euforiaa ja voimaa riittämättömyyden ja heikkouden sijasta – harmi vain, että kun päihteen tai turruttavan toiminnon vaikutus lakkaa, joudumme kohtaamaan todellisuuden entistä raadollisempana. Saatamme addiktoitua melkein mihin vaan, mutta usein esimerkiksi ruokaan, viihteeseen, seksiin, liikuntaan, päihteisiin, shoppailuun, pelaamiseen, somen selaamiseen, läheisistämme huolen pitämiseen (eli läheisriippuvuuteen) – ja myös, vaikkei sitä moni haluaisi tunnustaa, työntekoon.

Saatamme vältellä häpeää myös PERFEKTIONISMILLA, jolloin pyrimme vaativuudella ja joustamattomilla normeilla välttämään arvostelua ja tuomituksi tulemista. Perfektionismin taustalla on lisäksi kivulias uskomus siitä, että meidän pitää toiminnallamme ansaita rakkaus ja hyväksyntä – eli että emme ole itsenämme riittäviä rakastettavaksi. (Perfektionismissa on myös terveen kunnianhimon ulottuvuus, mutta puhun tässä sen haavoittavasta versiosta)

SUUNTA PAREMPAAN ON MAHDOLLINEN

Minä tarvitsin usean vuoden rehellistä työskentelyä itseni kanssa, jotta pystyin näkemään riittävästi häpeäni lävitse ja alkaa rakentaa rakastavaa suhtautumista itseäni kohtaan. En vieläkään ole immuuni häpeälle, se on seuralainen, joka palaa yhä aika ajoin vierelleni.

Se, että pitkän terapian, useiden erilaisten kasvuryhmien ja hyväksyvän yhteisön ja ystävien avulla aloin olla enemmän itseni puolella ja sain kontaktin sisäisiin voimavaroihini, mahdollisti selkeämmän näkemisen siitä, miten olin vuosikaudet suojautunut häpeältä välttelemällä sen kokemista.

Kun empatia itseä kohtaan lisääntyy, häpeä kaikkine kivuliaisuuksineen tulee kohdatuksi rakkaudellisesti ja sen peittämät itsen puolet pääsevät osaksi omaa aitoa minuutta.

Minulle rakkauden ja empatian lisääntyminen mahdollisti välttelyn vähenemisen ja näin olin ensimmäistä kertaa elämässäni riittävän valmis parisuhteelle. Riittävän valmis tarkoittaa sitä, että en ollut todellakaan saavuttanut mitään täydellisyyden tilaa – en vain enää karannut suhteesta siinä vaiheessa kun kipupisteitäni kosketettiin. Vaikka hyvin opittu ja toistuvasti vahvistettu pakenemisreaktioni aktivoituikin pitkään herkästi ja moninaisissa tilanteissa varsinkin suhteeni alkuvaiheissa – minussa oli herännyt jokin vaisto tai ymmärrys, että hillittömän vaikeissakin hetkissä kannattaa pysyä tässä ja katsoa mitä tapahtuu.

Suhteeni alkuvaiheessa toivoin avointa tai polyamorista suhdetta, jälkikäteen arvioituna pitkälti johtuen siitä, että olin oppinut pakenemaan vaikeampia tilanteita uuden suhteen helpompiin (joskin pinnallisempiin) nautintoihin. Deittailu ja seksi oli ollut minulle päihde, jonka tuoma euforia peitti kokemani riittämättömyyden ja haavoittuvuuden. (Ymmärrän, että jollekulle toiselle jonkin tason monisuhteisuus voi olla aivan oikea ratkaisu.)

Tällainen järjestely ei kuitenkaan sopinut suhteeseeni ja halusin pitää kiinni siitä, mitä kumppanini kanssa oli (ja on) mahdollista kokea ja miten on mahdollista kasvaa turvallisessa, suljetussa suhteessa. Siis tietyssä romanttis-seksuaalisessa mielessä suljetussa, mutta monin muin ulottuvuuksin hyvin avoimessa ja henkisesti ja emotionaalisesti vapaassa suhteessa.

TARPEIDEN HÄPEÄSTÄ HYVÄKSYNTÄÄN

Seksuaalinen ulottuvuus meissä on äärimmäisen herkkä ja merkityksellinen ja se johtaa myös syvien vaillejäämisen kokemusten äärelle, joihin liittyy keskeisesti myös häpeää. Kun pystymme toisen ihmisen kanssa tällaisia tasoja käsittelemään ja kohtaamaan häpeän seksuaalisia ulottuvuuksia, meidän on mahdollista avautua myös yhä suuremmalle rakkaudelle ja kuulumisen ja yhteyden kokemusten avautumiselle.

Minulle keskeisin kasvuhaaste on ollut seksuaalisuuteen liittyvien tarpeideni rehellinen ilmaisu ja siihen liittyvä pyytäminen. Olen kokenut hyvin vahvaa häpeää liittyen sen tason tarpeisiin ja ylipäätään tarvitsevuuteeni – että ylipäätään tarvitsen toista, ja välillä todella kovasti. Seksuaalisuuden tasolla tarpeet liittyvät esimerkiksi validaatioon – tarvitsen saada kokea, että minua halutaan. On myös tarve saada toiselta huomiota ja hellyyttä, tarve saada ottaa vastaan toiselta palvelua, tarve antaa itse toiselle ja kokea riittävyyttä antajana, tarve ottaa nautintoa toisesta ja nauttia sydämensä kyllyydestä, tarve sulautumiseen / syvään yhteyteen, jopa tarve minuuden katoamiseen ja täydelliseen läsnäoloon.

Jos mikä tahansa näistä tarpeista tuntuu kielletyltä, ja on hyvin ymmärrettävää jos on, siihen väistämättä liittyy häpeän tunne – ja uskomus, että en saisi haluta ja tarvita tällaista. Tämä häpeä juontaa juurensa luultavasti hyvin varhaisiin vaillejäämisen, torjumisen, hylkäämisen tai sivuuttamisen kokemuksiin. Siksi seksuaalinen ulottuvuus onkin yksi parhaista porteista myös syvälliseen henkiseen eheytymiseen.

TUKEA HÄPEÄN KÄSITTELYYN?

Halusin kertoa ja jakaa omia kokemuksiani häpeästä, koska olen ollut koko elämäni häpeäherkkä ihminen. Viime vuodet olen käynyt häpeäni kanssa alkemistista prosessia, jossa pikku hiljaa tätä tunteista haastavinta kohtaamalla, olen integroitunut kokonaisemmaksi ja tasapainoisemmaksi ihmiseksi.

Osana tätä kasvumatkaa olen ryhtynyt tarjoamaan apuani ja tukeani myös muille häpeän kahleissa eläville ja näistä kahleista vapautumista toivoville.

Lanseerasin viime kesänä HÄPEÄN KAHLEISTA KUKOISTAVAAN TOTEUTTAMISEEN – 12 viikon valmennusmatkan. Matkalla käsittelemme monen muun teeman lisäksi myös HÄPEÄLTÄ SUOJAUTUMISEN STRATEGIOITA sekä HÄPEÄÄ IHMISSUHTEISSA ja TARPEISIIN JA SEKSUAALISUUTEEN liittyen.

Kyseessä on verkkopohjainen henkilökohtainen valmennus, joka sisältää:

Noin 7 tuntia valmennusvideoita
23 välitehtävää ja henkilökohtaisen palautteen näistä (kaikkia ei ole pakko tehdä)
8 teemaan sopivaa meditaatioäänitettä
Kuusi henkilökohtaista valmennustapaamista (etäyhteydellä tai lähitapaamisella Tampereella)
Jatkuvan viestituen koko valmennuksen ajan.

Jos tunnistat itsesi yhdestä tai useammasta seuraavasta, valmennus sopii sinulle!

Sinulla on toiveita, unelmia ja kaipauksia elämässäsi, mutta käytännön askelien ottaminen niitä kohti on vaikeaa.
-Olet välillä haitallisen kriittinen liittyen omaan ulkonäköösi, seksuaalisuuteesi ja/tai suoriutumiseesi työssä tai harrastuksissa ym.
Vertailet itseäsi toisiin, minkä seurauksena koet usein häpeää tai tunnistat joitain näistä: omien tarpeiden ohittaminen, eristäytyminen, yksinäisyys, addiktiot, perfektionismi, itsekriittisyys.
Sinun on vaikea pitää omia tarpeitaan tärkeänä, minkä vuoksi et aina osaa pitää puoliasi muiden kanssa.
Ajaudut välttämiskäyttäytymiseen, kun kyse on itselle tärkeistä asioista: päädytkin tekemään muuta kuin olisi halunnut.
Olet saanut myös kokemuksia omasta voimastasi, unelmiasi kohti menemisistä ja luotettavista ihmiskohtaamisista. Kaipaat tukea siihen, että pääsisit nykyisten esteiden yli.

Tänä syksynä otan vain KOLME asiakasta tähän valmennukseen, joten jos koet olevasi valmis työstämään häpeääsi syvällisellä ja vapauttavalla tasolla, ole minuun piakkoin yhteydessä!

Voit laittaa minulle sähköpostia osoitteeseen info@markussavander.fi.