Kaksi runoa vuosikymmenen takaa

Päätin aloittaa blogini runo-osuuden kahdella runolla, jotka kirjoitin yli vuosikymmen sitten. Muistan teini-iässäni löytäneeni runojen kirjoittamisen ensi kertaa. Silloin kirjoittaminen tuki kasvuani ja antoi kanavan vaikeiden asioiden ilmaisulle. Sen jälkeen tuli yli vuosikymmenen tauko runoilussa ja jälleen vajaa kolmekymppisenä sallin itseni avautua runouden vietäväksi.
TÄSSÄ KAKSI RUNOA MERESTÄ / MERELLE:
I
Tunnenko meren
todella, läpikotaisin
vai luulenko vain?
Kun sallin sen
hioa ihmisenvarpaitani
Tunnenko sen?
Ymmärränkö meren
pysymättömän muodon
Kun aallot painautuvat
rantakiviä vasten
ja katoavat?
Katson merta kuin katsoisin sinua
Sillä jos en opi sitä
Kuinka voisin oppia sinut
Aina uutena ja liikkeessä?
…Ja rakkautta on se
Kun kaksi alati muuttuvaa
seuraa yhtä koreografiaa.
II
Katsoin sinua mereni
lähdön tullessa
sydämessäni kiehui kaipaus
Voisinko vielä jäädä
minun on parempi täällä
Katsoin taas
Aallonharja, aallonpohja
ymmärtäen
Tulen luoksesi / tulet luokseni
Toisena hetkenä
ja toisenlaisena
Lähtemättä
en voisi saapua
Ne kun ovat yhtä
Välissään vain
häilyvä ajan harha
Tänään meri sanoi minulle:
katso kahdesti,
katso vielä
Vain niin saat tietää.